"LIFE IS A CABAREE, MY FRIEND" - lauloi Liza Minelli aikoinaan.
Mutta oikea sirkus on jotain elämää suurempaa.
Viihdemaailmassa kaikkea suurta ja monimutkaista viihdetapahtumaa tavataan kutsua sirkukseksi koska niissä on kaikkea, katseet ja kuulimet jakavat huomionsa moneen suuntaan ja esityksessä on mukana monenlaisia taiteilijoita sekä muita tekijöitä.
Myös suurta sähellystä kutsutaan täysin perusteettomasti sirkukseksi.
Tiedoitusvälineille osoitettua suurta tiedoituskamppanjaa kutsutaan taas media sirkukseksi.
Osa tuosta pätee oikeaankin sirkukseen muttei kaikki:
perinteinen sirkus - mitä Suomalainen Sirkus Finlandiakin edustaa - koostuu monipuolisesta ohjelmasta jota toteuttavat kokeneet huippuammattilaiset. Tavaraa on paljon, autokolonna on pitkä mutta touhu on hyvin organisoitua eikä missään määrin sekavaa. Eikä sähellystä ole lainkaan.
 |
Mutta edetkäämme asioissa jotenkin loogisesti (miesten sellaisen mukaan) eli ensin historiaa:SirkusSanan alkujuuret ovat antiikin Rooman ajoilta kreikan kielessä, jossa kirkos merkitsee pyöreää. Antiikin Rooman aikoina kansalle tarjottiin leipää ja sirkushuveja. |
| Keskiajalla taas kiertävät tarinankertojat, trubaduurit, kiertelivät kaupungista ja kylästä toiseen tuoden mukanaan uutisia ja viihdettä. Matkassa oli usein mukana myös jonglööreitä. |
 |
 Kuva: Anna Korhonen |
Renesanssin aikana kiertäjiin liittyivät niin karhunkesyttäjät kuin nuorallatanssijatkin. |
| Markkinoilla ja kyläjuhlissa ohjelmisto laajeni ja mukaan tulivat mm. hevostaiturit. | |
 |
Peruselementit perinteiselle sirkukselle olivat siis kasassa |
Varsinaista sirkusta saatiin kuitenkin odottaa 1700-luvun loppupuoliskolle, jolloin Philip Astley aloitti toimintansa Lontoossa 1769.
Sirkus on yleensä paikasta toiseen liikkuva esitys, johon useinmiten kuuluu akrobaatteja, jonglööreitä, taituroivia eläimiä kouluttajineen, klovneja ja muita taiteilijoita, muunmuassa oikeat sirkusmuusikot.
Usein ryhmä on hyvin kansainvälinen. Etenkin Aasian mantereella sirkuksella on pitkät perinteet. Intialaiset käärmeenlumoajat ja fakiirit ovat esiintyneet kauan yleisölle.
Kiinalainen sirkus on hyvin vaativaa sekä taidokasta ja usein akrobatia painotteista.
Nykyisen ja entisen Neuvostoliiton alueella tuotetaan erittäin korkealaatuista sirkusta.
Euroopan sirkuskulttuurin juuret ovat Ranskassa. Ranskassa suuntaus on vahvasti nykysirkukseen päin.
Pohjoismaissa tunnettu perinteinen sirkus on Norjalainen Trolle Rhodin ja Jernströmin perheen ympärille keskittynyt, paljon kansainvälisiä esiintyjiä käyttävä Sirkus Finlandia.
Sirkuksen perinteinen esiintymispaikka on sirkusteltta, jonka areena eli maneesi on useasti päällystetty sahanpurulla.
Ennenvanhaan sirkuksen saapuminen paikkakunnalle ilmaistiin sirkuskulkueen avulla.
Tärkeässä roolissa perinteisessä sirkuksessa (tässä jutussa perehdymme perinteiseen sirkukseen, emme nykysirkukseen) esiintyvien taiteilijoiden lisäksi ovat juontaja eli tirehtööri sekä orkesteri, joka myötäilee kaikkia ohjelmanumeroita.
Kuva: Studio Tee: Klovni
Klovnien tehtävänä on yleisön hauskuuttamisen lisäksi nivoa eri numerot toisiinsa yhdessä sirkustirehtöörin ja orkesterin kanssa.
Perinteisiä klovnityyppejä ovat tirehtöörityyppi, musikaalinen tyyppi sekä Agusto-tyyppi, jolle tuppaa käymään köpelösti. Harlekiinit ja miimikotkin lasketaan usein klovneiksi.
Klovnien esikuvana voitaneen pitää hovinarreja.
Usein klovnien uskomaton tekninen ja taiteellinen taito jää huomaamatta hahmon koomisen luonteen vuoksi. Näennäisesti helpot suoritukset musiikillisesti tai akrobatiassa ovat silti vaatineet vuosien harjoittelun ja suunnittelun.
 |
Tyypilliseen sirkusesitykseen kuuluu klovnien ja taukopellejen lisäksi ilma-akrobatia (trapetsi-, köysi- tai kangastaiteilijoita jne), akrobatiaa (permanto- tai notkeusakrobaatteja, ponnahduslaudalta tai tramboliinilta hyppyjä, ihmispyramidit), jongleerausta sekä tasapainoilijoita (yksipyöräisellä ajajia, käsilläseisojia, nuorallatanssijoita jne). |
Välillä esityksissä on mukana taikureita tai henkeäsalpaavia tikarinheittoesityksiä.
Myös tulitaiturit olivat - ja ovat vieläkin - osa sirkusmaailmaa. Myös kahlekuninkaat, maailman vahvimmat miehet, parrakkaat naiset, kääpiöt ja maailman pisimmät henkilöt ovat matkanneet sirkuksen mukana.
 |
Aikoinaan ihmistykinkuulat olivat suuri huipennus jonka monet James Bond elokuvia katselleetkin muistanevat. |
Myös eläinnumerot kuuluvat sirkukseen.
Monissa maissa, kuten Suomessa, ovat monet eläinnumerot kielletty eläinsuojeluksellisista syistä mutta vielä eläimet ovat suppenevissa määrin mukana. Muiden kuin merileijonien ja kotieläinten käyttö on sirkustoiminnassa lailla kielletty.
 |
Aikoinaan trapetsin ohella suuri huipennus oli leijonankesyttäjä villeine kissoineen. Maneesille kasattiin vaihdossa kalterihäkki ja villit pedot tulivat areenalle metallihäkki tunnelia pitkin. Ruoskan sivallus napsahti kovaäänisesti ja harjapäiset eläinkunnan kuninkaalliset ärjyivät. |
 |
Suuret elefantitkin olivat vaikuttavia pyöriessään pillerikorokkeillaan. |
Ja tietenkin sirkukseen liittyy lämmin popcorni, upeat puvut, tunnelmia korostava musiikki ja värikkäät valot. |
|
Sirkus Finlandia
Sirkus Finlandia edustaa perinteistä sirkusta. Sirkuksen perusti Jernströmin suku ja sirkus jatkaa yhä heidän hellässä mutta tarkassa hallinnassaan. Aikanaan 1960-luvulla Carl-Gustav Jernström järkytti vanhempansa muuttamalla Ruotsiin sirkuksen telttamieheksi. Siten hän oppi kiertävän sirkuksen alkeet melko kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta, sai käsityksen mitä kaikkea sirkuksessa tarvitaan ja oppi myös arvostamaan kaikkia työntekijöitä tasa-arvoisesti heidän asemastaan riippumatta.
Sirkus Finlandian kantaesitys oli 21.4.1976 tammisaaressa ja tänä päivänä se on maamme ainoa kansainvälisen luokan suursirkus.
Noin 200 000 katsojaa näkee vuosittain ohjelman.
Esiintyjiä on orkesteri mukaan lukien noin 20 jonka lisäksi taustalla hyörii noin 60 henkilöä.
Sirkus Finlandia on Euroopan Sirkusjärjestö ECAn (European Circus Association) jäsen.
AikataulutMutta nyt itse kesän 2010 kiertueeseen.
Ohjelmasuunnittelu ja esiintyjäbuukkaukset ovat alkaneet jo muutama vuosi sitten sillä ammattilaisten saaminen noin 8 kuukauden kiertueelle pitää tehdä hyvissä ajoin.
Kun esiintyjät on lyöty lukkoon ja sopimuksiensa mukaiset valmistelut tehty, alkaa itse kiertueen suunnittelu.
Kuljettava reitti ja sopivat esiintymiskentät ovat löytyneet pitkälti vuosien kiertämisen myötä.
Ajoreitit pyritään suunnittelemaan mahdollisimman hyvin koko maan kattavaksi mutta siirtymäajot lyhyiksi. Kiertueella matkataan Karjaalta Ivaloon ja lopuksi Helsinkiin. Matkan aikana sirkuseurue pysähtyy esiintymään kaikenkaikkiaan 122 paikkakunnalla.
Sitten alkaa kenttien varaus. Aina samat tutut kentät eivät ole käytettävissä rinnakkaisten tapahtumien tai alueen huoltotöiden vuoksi. Silloin on etsittävä korvaavaa aluetta tai luovuttava kyseisellä paikkakunnalla vierailusta.
Joillakin paikkakunnilla käytetään paikallisen sähkötoimittajan sähköä (yleensä ollaan omien generaattorien varassa) ja se on varattava ajoissa. Samoin on veden kanssa.
Kuljetuspäällikkö Hannu Laaksonen tekee tarkat suunnitelmat sirkustirehtöörin ja ohjaajan toiveiden pohjalta.
Talvella varataan myös heinätäydennykset eläimille, samoin sahanpurut maneesille. Kiertueella on erikseen rekka heinille ja toinen puruille mutta pitkän kiertueen aikana varastoja täydennetään paikallisilta toimittajilta. Samoin kioskivaunun valikoimaa täydennetään aika-ajoin.
 |
Sirkus Finlandia on hyvin pitkälle omavarainen kiertueella: Paineilmavasaroille ha irroittimille on omat paineilmakompressorit, kaikki autot, vaunut ja teltta kalusteineen ovat omia. Matkassa on oma pyykkitupa emäntineen, teltalle on ilmastointi/lämmityskoneet omissa kuorma-autoissaan (teltassa lämpötila vaihtelee kiertuekauden aikana -15 <> + 65C eli ilmastointi ja lämmitys ovat tarpeen), on kaksi omaa generaattoria joista kumpainenkin riittää yksinään tuottamaan kaiken tarvittavan sähkön. On saunat, myyntikojut, vessat, roskapuristimet, huoltoverstas... Ilmastointikone kuorma-autossa |
Kun kevät etenee harjoituskauden alkuun, ajetaan suuresta hallista senttien tarkkuudella pysäköidyt autot ja vaunut ulos.
Alkaa ensimmäinen rakennus. Rakennusvaiheessa laitetaan kattokupoliin tarvittavat valot sekä akrobaattien ja muiden esiintyjien tarvitsemat varusteet. Kiertueen aikana ei tiukan aikataulun vuoksi ole enään mahdollista päästä kupoliin huoltamaan laitteita joten kaapeloinnit ja kiinnitykset on tehtävä huolellisesti.
Maalis-huhtikuussa esiintyjät harjoittelevat omia numeroitaan orkesterin ja maneesimestarin kanssa. Seremoniamestari Carl Jernström Jr vastaa esityksen ohjauksesta.
Maneesimestari Carlo Jarz miehistöineen opettelee taiteilijoiden tarpeet ja määrittelee millainen maneesipinta kulloinkin tarvitaan. Tänä vuonna (2010) ei suuria vaihtoja tehty mutta viime vuonna oli käytössä niin sahanpuru, maneesikangas kuin kova vanerinenkin lattiapinta ja vaihdot tehtiin todella ripeästi.
Carlo ja hänen valpas miehistönsä tuo ja vie maneesille esiintyjien tarvitseman rekvisiitan ja, ellei esiintyjillä ole mukanaan omia avustajia, myös vastaa lennätyksistä ja turvaköysien hallinnasta.
Työtä jonka perusteet oppii vuosien saatossa mutta mikä ei koskaan saa olla rutiinia koska tarkkaamattomuuden seurauksena saattaa joku esiintyjistä tai yleisöstä loukkaantua tai menettää henkensä.
Karjaalla ohjelmoitiin myös esityksen valot mutta niistä myöhemmin tarkemmin.
Karjaalla selviää myös lopullisesti karavaanin koko eli montako matkailuvaunua, kuorma-autoa ja vaunua matkaan lähtee.
Tänä vuonna autoja on noin 40.
Päivittäinen aikataulu on suunnilleen seuraavanlainen:
kello 6 talutetaan hevoset ja laamat kuljetusautoihin ja niiden teltta ja aitaukset puretaan.
Noin kello 7 lähtee karavaani seuraavalle paikkakunnalle. Joinakin päivinä kaikki karavaanin autot tankataan matkan varrella olevalla huoltoasemalla.
Noin kello 8 ollaan uudella kentällä ja autot sekä vaunut ajetaan kuljetuspäällikön määrittelemille paikoille. Teltan rakennus alkaa.
Noin kello 9 on teltta harjakorkeudessa ja teltan sisällä alkaa niin valojen, orkesterin, trapetsin ja katsomon rakennus.
Noin kello 10 ovat valot suuntausvalmiina.
Noin kello 11 suunnataan valot.
Orkesteri tsekkaa linjat ja artistit voivat harjoitella maneesilla.
Valmistautuminen esitykseen alkaa tuntia ennen esityksen alkua.
Kello 19 yleisö sisään ja esitys.
Kello 21 esitys ohi ja purku alkaa.
Noin kello 23:30-24 purku ohi ja nukkumaanmenoaika.
Mikäli ollaan paikkakunnalla useampi päivä, on seuraavina päivinä kaksi esitystä.
Mikäli myös etuteltta kasataan, vie sen purku tunnin verran.TelttaSirkus Finlandian nykyinen teltta on rakennettu 2009 Italiassa. Se vaatii noin 50m x 50m kokoisen alueen. Itse teltta on halkaisijaltaan 37 metriä ja korkeutta 12 metriä. Siis maneesin lattiasta kupolin alapintaan (sen Valo mittasi itse upouudella Laser-etäisyysmittarillaan !). Itse teltta on vielä n. 1 metriä korkeampi ja mastot vielä korkeammat.Lisäksi tarvitaan tilaa myös kymmenille ajoneuvoille perävaunuineen.Jos tilaa riittää ja paikkakunnalla ollaan useampia päiviä, pystytetään myös etuteltta, jonka pinta-ala on 14m x 46m.Etenkin syksyn sateiden aikana tunnelmallisesti valaistussa teltassa, jonka sisällä myyntivaunut ovat, on mukava olla. Lappeenrannassa etutelttaa ei pystytetty.Teltan pystytyksestä vastaavat telttamestari Paul Wentzel ja avustava telttamestari Ivan Savitski, käyttöpäällikkö Kalle Roos maneesimestarin ja telttamiehistön kanssa.
Aamuisin työt alkavat kuuden maissa jolloin hevoset ja laamat talutetaan kuljetusvaunuihin ja niiden teltat ja karsinat puretaan ja pakataan autoon. Karavaani kulkee kahtena ryhmänä ja etujoukoissa on teltta-autojen ohessa eläinten kuljetusautot. Siten eläimet ovat mahdollisimman lyhyen ajan autoissa. Isoimmat kämpät matkaavat myös ensimmäisessä ryhmässä että ne saadaan paikoitettua helpommin.
Toisessa ryhmässä kulkevat useimmat taiteilijat sekä kojut.
Matkanopeus on 80km/t ja siirtymät 20-350km.
Kuljetuspäällikkö on ohjannut autot kentällä oikeille paikoilleen ja teltan rakennus voi alkaa. Kello on kahdeksan aamulla.
Ennen työt tehtiin käsivoimin mutta nykypäivinä käytetään avuksi koneita.
Koko teltta matkustaa yhdessä rekassa. Päällä tukirautojen kannattelemana ovat mastojen tukipalkit jotka nostetaan teltan keskelle pysäköidyn rekkavaunun molemmille puolille mastoihin kiinnitettäviksi.
Nosturi helpottaa ja nopeuttaatyötä huomattavasti.
Kaikki tietävät oman työnsä ja työt etenevät monessa paikassa samaan aikaan. Kun mastoja kasataan, valmistelevat telttamiehet seinien rakennusta kantamalla seinien salkoja ja niiden liinoja paikoilleen. Peruskiilat on jo hakattu maahan paineilma vasaroilla. Sirkuksella on kahdet laitteet ja molemmille omat kuorma-autossa kulkevat järeät paineilma kompressorit. Autot on parkkeerattu vastapuolille telttaa joten letkujen veto on minimoitu.
Katto ja mastot nousevat sähkömoottoreilla. Ohjain on periaatteessa hyvin tutun oloinen rock-puolen miehistöillekkin.
Toinen aggrekaattiautoista. Sähköä jaetaan niin teltan- kuin vaunujenkin tarpeisiin.
Maassa vaakatasossa olevat mastot (pystyt ja niitä yhdistävä poikkipalkki) nostetaan ground-supportin tolppien tavoin "viagran" avulla.
Kun ensimmäinen tolppapari on ylistetty ja vaijereilla kiristetty maahan, nostetaan toinen mastopari ensimmäistä vipuvartena käyttäen ja toinenkin mastopari kiristetään vaijereilla maahan.
Harjalla liehuvat liputkin kiinnitetään paikoilleen silloin kun mastot ovat vielä vaakatasossa.
Kupolin nostoon käytettävät vaijerit on vedetty valmiiksi suoraksi jo ennen mastojen nostoa.
Mastojen nostoon käytettävät kaksi vaijerinostinta sekä kupolin nostoon käytettävät neljä vaijerinostinta matkustavat mastojen sisällä. Purun yhteydessä vaijerit jätetään löysälle ja kiinnitetään mastoihin jotta seuraava rakennus sujuu nopeammin. Vaijerien taittopyörät kiinnitetään vaakatasossa poikkiorsiin.
Vaijerit kiinnitetään kupolin kiinnikkeisiin ja itse teltan nosto voi alkaa.
Teltta matkustaa samassa vaunussa mastojen kanssa.
Kun kupoli on ylistetty aletaan teltan kattoa levittää rekasta.
Työtä mitä ei ole vielä korvattu koneilla.
Tuskin koskaan korvataankaan.
Teltta alkaa näyttää sirkusteltalta. Katolla on sen verran kiipeiltävä että mastojen ympäri menevät liepeet on remmitettävä kiinni toisiinsa.
Kuvassa oleva kuorma-auto on toinen kahdesta ilmastointi/lämmityslaite autosta. Auton kontissa on iso viilennys/lämmityspuhallin ja suurihalkaisijalliset letkut matkustavat samassa kontissa. Kytke vain sähkö ja ilma liikkuu...
Kun katto on kiinnitetty kiiloihin, aletaan seiniä nostaa seinäsaloilla.
Ja pingotus.
Aikoinaan kuvassa näkyvät kiilat hakattiin maahan lekoilla. Mikäli telttamies oli kokematon tai huolimaton, osui varsi kiilaan ja varsi katkesi.
Sirkustirehtööri Carl-Gustavin mukaan katkesi pahoina päivinä kolmisenkymmentäkin vartta.
Kiilojen poistokin tapahtuu hydrauliikan avulla. Tosi roudari moista kammoksuu koska konevoiman käytössä ei ole äijämäisyyttä ja ryytynyt roudari pääsee myöhemmin baariin eikä jaksa juoda enään niin monta olutta kuin vireä konemies: rahaa säästyy ja maksa pääsee vähemmällä... mutta ehkä jutun kehittely tähän suuntaan kannattaa lopettaa ja uskoa siihen että koneet ovat oikeasti hyvästä.
Kun seinien sivusalot ovat paikoillaan alkaa sisällä varsinainen hyörinä.
Edelleen samassa rekkavaunussa matkustavat myrskymastot kannetaan paikoilleen ja nostetaan pystyyn. Teltan rekka ajetaan ulos. Kello on hieman yli yhdeksän.
Kauempaa katsottuna teltta näyttääkin jo valmiilta vastaanottamaan yleisön.
Mutta teltan sisällä ja ulkopuolella kova työ jatkuu vielä.
Myrskymasto on kiinnitetty yläpäästään teltan kattoon ja nosto voi alkaa.
Lämmössä pingottunut tummansininen katto pistää hieman kampoihin. Mutta oikealla äijä-asenteella ja raaálla voimalla selvitään !
Myrskymasto pystyssä ja kiristysköysi kiristetään ja sidotaan maston varteen.
.
Samaan aikaan on menossa valojen rakennus ja orkesterilavan kasaus.
Myrskymastot kiinnitetään hakattavilla kiiloilla maahan.
Teltta on ulkoseiniä vaille valmis. Kello on vajaa kymmenen.Katsomo
Teltassa kasataan jo monia asioita mutta me keskitymme teltan rakenteisiin.
Monille katsojille varsin oleellinen asia on katsomo. Sen rakennus alkaa telttamiehillä seuraavaksi.
Katsomo matkustaa kolmessa kuorma-autossa jotta kantomatkat olisivat mahdollisimman lyhyitä.
Yhdessä autossa on katsomon runko ja kahdessa penkit.
Tasojen lattiapinnat leviteltynä.
Korokkeiden tukiosat leviteltynä.
Katsomon nousevien tasojen kasaus.
Telttamiehet kasaavat peruskatsomon korotuksineen. Orkesteri vastaa maneesia ympäröivistä aitioista.
Katsomo valmistumassa. Osa miehistä asentaa penkkejä, osa taas laittaa suojakaiteita ja kulkuaukkoja raunustavia Sirkus Finlandia pressuja. Katsomon alla, lähellä tolppia, säilytetään valojen tyhjät kuljetuslaatikot. Siten ne ovat nopeasti saatavilla kun purku alkaa. Purussa telttamiehet purkavat aluksi seinät joten kaikki turha liikenne autojen ja teltan välillä hidastaa kokonaisuutta.Orkesteri
Tänä vuonna Sirkus Finlandian musiikista vastaa Aleksander Krasyinin johtama 9-henkinen orkesteri. Sirkuksessa muusikoiden työhön kuuluu muutakin kuin soittaminen: tehokkuuden maksimoimiseksi on kaikille määritelty monia tehtäviä ja orkesterilaiset rakentavat oman esiintymiskorokkeensa sekä maneesia reunustavat katsoja-aitiot penkkeineen.
Myös äänentoiston kasaus kuuluu orkesterille.
Orkesterilava matkustaa omassa kuorma-autossaan. Ensin kasataan runkokehikko ja siihen lattia kahdessa tasossa (tasokas orkesteri siis). Rauta ei oe kevein mahdollinen materiaali rungoksi mutta se on kovassa käytössä huomattavasti kestävämpi kuin alumiini.
Kehikon ja lattian valmistuttua asennetaan pystytolpat. Rakennelma on periaatteessa ja käytännössä nelijalkainen supportti joka kasataan maassa ja nostetaan valmiina ylös.
Kun peruslava on kasattu, nostetaan instrumentit ja muut tarvikkeet lavalle. Turhaa kantamista tikapuilla siis vältetään.
Kun lavalle on nostettu kaikki tarpeellinen, asennetaan suojakaiteet.
Kaiteisiin laitetaan reunakankaat jotka ovat tyylikkäästi ihan oikeaa samettia. Pienet asiat vaikuttavat paljon ja kaikkea vanhaa ei kannata vaihtaa uuteen vaan uutuuden vuoksi. Tuo materiaalivalinta, sametti, on yksi kyseisistä asioista. Ja oikeat kullanväriset hapsureunat!
Kehikkoon kiinnitetään kaiuttimet ripustusraudoillaan.
Jatkaakseni vanhan eleganssin ylistystä: Etureunassa olevassa Finlandia-kyltissä ja orkesterin päällä olevissa "sormissa" (ihnisistä ja Disneyn hahmoista poiketen 6 (kuusi) sormea) käytetään pieniä kierrekantaisia hehkulamppuja. Tuo lämmin sävy valossa ja sen nätti himmennys ei ole korvattavissa tällä hetkellä muulla valolähteellä.
Orkesteri siis asentaa kyseiset valot sekä etureunassa yläreunaan asennettavat Clay Pakyn pesukoneet.
PA paikoillaan (subbaset tulevat maahan) ja maskikankaita asennetaan.
Lava nostetaan vaijerien varassa käsivinsseillä. Tolpissa on valkoiset merkit jotta tasaista nostoa on helpompi tarkkailla. Vipuvartta vääntävissä miehissä kun saattaa olla riuskuus eroja nautitun aamupuuron määrän ja instrumenttinsa mukaan: huilistin ja rumpalin voimantarve soittaessa on erilainen.
Tuota ei pidä ottaa yleistyksenä ;c)
Lava nousee.
Maneesimestari Carlo Jarz tarkistaa hehkulamppujen kireyden hyvällä työskentelykorkeudella. Tikapuilla asian tekeminen olisi hitaampaa.
Kun lavaa on nostettu hieman päästään laittamaan viiksiin sisääntuloaluetta peittäviä sivukankaita hehkulamppuineen.
"Tuulikaapin" sivuverhot ovat kiinnitettyinä mutta nostettuina orkesterilauteelle etteivät likaannu maassa eivätkä ole lavan alla tehtävän asennustien tiellä.
Lavan alle kiinnitetään verhokiskoja sekä sisääntulojen valonheittimet. Heittimille menee moninapakaapeli lavalle ja valmiiksi niputetut kaapelit johdotetaan eri puolille valoille.
Esirippujen kiinnitys.
Verhot kulkevat erikseen teetetyissä kuljetuslaatikoissa joten ne pysyvät ehjinä, siisteinä ja auto on helppo pakata. Erilaisten muovilaatikoiden ja roska-astioiden päälle on hankala pakata mitään.
Vielä sivuverhot ja valmista on.
Näkymä artistien suunnasta katsoen.
Lava valmis ja muusikot kasaavat soittopelit iltama-kuntoon.
Orkesterilava soittokunnossa. Tiivistä mutta hyvin orkanisoitua. Monista kokoonpanoista poiketen (tuohon tekee poikkeuksen Riku Niemi Orchestra) on rumpali eturivissä. Syykin hyvin selkeä: näkyvyys. Tremolot ja esimerkiksi klovnien askelten mukaan bassarin polkeminen sujuu helpommin kun rumpalilla on suora näkyvyys maneesille ja mahdollisimman laajalle alueelle.
Näkymä maneesille orkesterin kantista katsottuna.TrapetsiTänä vuonna (2010) tulee Sirkus Finlandian lentävät trapetsitaiteilijat Brasiliasta.Arrald De Costa E Silvan trapetsiryhmä The Flying Costa esittää henkeäsalpaavan esityksensä korkealla tähtikupolin alla.
Trapetsitaiteilijoiden ja akrobaatin tarvitsemat köydet, niin telineiden ripustukseen kuin turvaköydetkin, matkustavat kiertueen ajan kupoliin kiinnitettynä. Köysien päät on solmittu yhteen ja suojattu pussilla. Siten trapetsiryhmäkin pääsee heti teltan valmistuttua kasaamaan ja ripustamaan telineensä eikä kenenkään tarvitse kiivetä kupoliin kiinnittämään köysiä tai vaijereita.
Kukin ryhmä vastaa omista varusteistaan. Trapetsiryhmän varusteet matkaavat omassa kuorma-autossaan ja kun maneesi on vapaa alkavat trapetsitaiteilijat rakentaa omaa kehikkoaan.
Trapetsi ylös nostettuna ja moneen suuntaan harustettuna. Esitykseen tuodaan vielä alle suojaverkko.ValotEnnen kuin kerromme valojen jokapäiväisestä rakennuksesta, hyppään ajassa muutaman kuukauden taaksepäin helmikuulle Karjaalle.
Sirkus Finlandian valo-ja ääniteknisen yksikön operatiivinen johtaja Tuomo Körkkö huolsi kaluston hyvissä ajoin ennen teltan kasausta. Lamput osoitteistettiin ja testattiin ennen paikalleen asennusta. Etenkin kupoliin asennettujen valojen suhteen oli oltava tarkkana.
Valopöytänä on Compun Spark.
Peruskalustona 8kpl Mac 250 Entour, 8kpl Mac 301, 35kpl JTE PAR 64, 2x Megabar 50, 14kpl Clay Paky Combi Color 300, 1kpl GLP YPOC 575 Wash (yläkohdevalo akrobatialle ja bändin etuvalo) sekä kymmeniä hehkulamppuja niin lavasteissa kuin maneesin reunassa. Seurantaheittiminä Clay Pakyn Shadowit. Mastojen valoina on 4kpl RGB LED heitintä.
Himmentimenä upouusi Avolitesin Art 2000t kuumapätsillä ja splittereinä Swissonit.
Tuomo kommentoi: "Kalustomäärä on riittävä hyvään perusvalaisuun ja monipuolisten tunnelmien luomiseen.
PARrit ovat kiertuekestäviä:
fresneleillä tai Plano Convexeilla saataisiin ehkä kontrolloidumpi valo mutta niissä on jonkin verran liikkuvia eli hajoavia osia ja monta pölyyntyvää pintaa. PARrissa vain yksi: linssin etupinta. On myös vaihtolinssillisiä PARreja mutta niissäkin on monta likaantuvaa pintaa yhden sijaan (toim. huom: lamppu, peili, linssin siäpinta ja linssin ulkopinta) eli valoteho himmenee reilusti kiertueen aikana.
Perus PARrit kestävät myös rankkaa käsittelyä koska ne matkustavat trasseihin kiinnitettyinä kuorma-auton katossa roikkuen. Orkesterilavan alla sisääntulossa ja verhovaloina on PARreja. Samoin Mr Slown spesiaalit takaa.
Entourit ovat olleet matkassamme pitkään. Kooltaan ne ovat yhden ihmisen käsiteltäviä mikä on meillä tärkeä asia. Niitä käytetään värjäykseen ja niillä tehdään kuvioita lattiaan, esiintyjiin ja kattoon. Combicoloreilla värjätään lattiaa niin ylhäältä kupolista kuin orkesterilavan kaiteelta. Kattokupolissa vältän liikkuvia niiden suuremman vikaantumisriskin vuoksi. Eikä katolla oikeasti tarvita liikkuvia. Orkesterilavan etureunassa Combi Colorit sekä valaisevat että ovat lavastuselementteinä luoden koko setille kolmiuloitteisemman ilmeen. Olisi mukavaa ripotella lamppuja muutenkin laajemmalle alueelle, kuten katsomon kulkuaukkojen päälle, koska silloin saisimme näkymän kolmiuloitteisemmaksi ja tilan näyttämään kokoiseltaan eli isolta. Mutta aikataulu rajoittaa. Työstämme silti asiaa ja vuosittain muutamme ratkaisuja alati kehittyvän tekniikankin myötä.
GLP Wash on tehostevalona muutamissa numeroissa, orkesterinetuvalona ja on värimiksauksen ansiosta monipuolinen verme.
Koko ajan tutkimme uusia laitteita ja päivitämme kalustoa. Mielummin toki otamme laitteita jotka ovat olleet jo tovin markkinoilla jolloin niiden mahdolliset lastentaudit on saatu korjattua ja tietämys niiden todellisesta kestävyydessä kiertuekäytössä on selvinnyt.
Uusimpina ja siten kuumimpana hottina - vaikkeivat lämpimänä käykkään - ovat Mac 301 LED pesukoneet. Niitä käytetään yleisövaloina, lavan värjäyksessä, katon värjäyksessä. Hyvä värimiksaus ja zoomi. Kevyitä ja pitkäikäisiä: seikka millä on merkitystä tiivistahtisessa ja pitkässä kiertueessa. Seurantaheittiminä hyvät 1200W purkausheittimet, Clay Pakyn Shadowit.
Maneesin reunassa on kymmeniä hehkulamppuja upotettuna, samoin verhoissa, Finlandia-kyltissä ja orkesterin takana olevissa sormissa. Niitä on haluttu vaihtaa ledeihin mutta taistelen vahvasti vastaan: hehkulampuissa on sellaista glamouria ja rauhallista vanhanajan tunnelmaa mitä sirkus tarvitsee. Kaikkea ei voi korvata loisteputkilla tai ledeillä, ei myöskään purkauslampuilla.
Vaihdoimme vanhat analoogiset himmentimet uuteen Avoon. Se rakennettiin meille tilaustyönä toiveidemme mukaan.
Nyt niin himmenninkanavat- kuin suorasähkötkin kulkevat siististi saman räkin kautta.Aiemmin oli useampi himmenninräkki, sähkökeskus ja splitterit. Meidän ei kannata hankkia huonoja ja heikkoja laitteita koska meillä ei ole aikaa huoltoihin oikeastaan koskaan ja esityksiä on vähintään yksi joka päivä liki 8 kuukauden ajan. Eikä ole mukavaa että osa lampuista on rikki.Se näyttää siltä ettemme pidä mistään laitteista huolta emmekä me halua antaa tuota huolimatonta kuvaa yleisölle. Vialliset laitteet saattavat olla myös turvallisuusriski ja huonolla hetkellä sammuva lamppu voi aiheuttaa hengenvaaran esimerkiksi trapetsitaiteilijoille. Pyrimme varmistamaan kaiken mahdolliset kohtuuden rajoissa. Meille tulee himmenninmaahan sähkösyötöt kahdelta generaattorilta ja sähkömestarimme päivystää koko esityksen ajan mahdollisten ongelmien varalta. Meillä on aikanaan kerran mennyt sähköt esityksen aikana: kesken trapetsinumeron himmenninsyötön sähköt katosivat. Sähkömiehemme kytkivät välittömästi kupolin työvalot (4 x 1kW halogeeni työmaavalo) ja pyysivät radiopuhelimella himmentämään valopöydän masterin alas. Trapetsitaiteilijat odottivat keinuissa koska ylävalot häikäisivät. Sähkömiehemme vaihtoivat syötön todella ripeästi ja kohta korvaan kuuluikin viesti radiopuhelimella että kytketty on. Sitten valot taas pöydästä päälle, kupolivalot pois ja kun maneesin lattiakin taas näkyi, jatkoivat trapetsitaiteilijat esitystään pienen hengähdystauon jälkeen ja kolmoisvolttikin onnistui hyvin. Eli niin esiintyjät kuin sähkömiehemme suhtautuivat tilanteeseen hyvin ammattimaisesti eikä ketään syytelty jälkeenpäin. Kupolin työvalot ovat tarkoituksella halogeenivaloja eikä purkauslamppuja juuri nopean syttymisen vuoksi mahdollisissa paniikkitilanteissa.Ja siksi en halua myöskään luopua tavallisista himmentimeen kytketyistä himmentimistä: sähkökatkon jälkeen PARrit syttyivät heti uudestaan mutta liikkuvat, ompa kyseessä purkauslampulliset tai ledit, resetoivat tovin, niiden lamput on sytytettävä valopöydästä ja niiden kirkastumista pitää odottaa tovi. Ne ovat pitkiä sekuntteja katossa roikkuville taiteilijoille tai eläintenkesyttäjille.Siksi ostamme hyviä laitteita ja niille kunnolliset kuljetuslaatikot."
Valosuunnittelu
Valosuunnittelijana toimi taas jälleen yhä vielä uudelleen perinteisesti Suomen virallinen sirkusvalaisija Eero Auvinen.
Valosuunnittelua tehdään monilla alueilla: arkkitehtuuri, tv/elokuva, konsertit ja teatteri. Teatteri jakautuu moneen osa-alueeseen joista ehkä vaativin on sirkus. Ja kiertueversion tekeminen vaatii vielä enemmän.
Ensimmäinen huomioitava asia valosuunnittelussa on turvallisuus.
Sitten tulee näkyvyys.
Vasta viimeisenä osa-alueena tulee taiteellisuus.
Pienellä kalustolla työskennellessä kaikkien edellämainittujen asioiden toteutus hyvin vaatii valosuunnittelijalta paljon.
Ja Eerolla on ollut paljon annettavaa.
Turvallisuuteen vaikuttavat tarpeeksi kirkas perusvalo joka ei kuitenkaan häikäise liikaa.
Trapetsitaiteilijat ja jonglöörit taasen tarvitsevat valoa myös kattoon jotta osaavat arvioida etäisyyksiä ja näkevät missä lentävät keilat menevät.
Turvallisuuteen liittyvät myös oikein ajoitetut valonvaihdot.
Ja oman lukunsa muodostavat eläimet vaatimuksineen...
Näkyvyys tarkoittaa luonnollisestikkin sitä, että yleisö näkee esiintyjät silloin kun heidän tulisi näkyä.
Ja taiteellisuus tietenkin värin valintoja, suuntauksia, ajoituksia, gobotuksia...
Eerolla oli vain kaksi kylmää ilta aikaa ohjelmoida show esiintyjien ja ohjaajan toiveiden mukaan mutta myös omia näkemyksiään toteuttaen. Eero oli vielä kiertueen alussa mukana hiomassa yksityiskohtia Tuomon kanssa.
Esiintyjät kertoivat toiveensa ja kokeilun kautta saavutettiin kaikille hyvät valot.
Jotkut esiintyjät antoivat täysin vapaat kädet ("Kato ja tee...") , toiset kertoivat turvallisuuteen vaikuttavista seikoista (eläimet kesyttäjineen, akrobaatit) ja jotkut hioivat valoja hyvinkin tarkkaan ja tulevat tarkkaamoon katsomaan miltä näyttää.
Mr Slow halusi savua ja punaista valoa loppunäkymäänsä joten lisävalot hankittiin ja savukonekkin ostettiin.
Lisäksi Tuomo laukoo langattomalla monikanavaisella järjestelmällään teatteripommeja mutta tuo seikka on varjeltu salaisuus jotta yllätyksellisyys säilyy myös jutun lukeneilla katsojilla joten en aiheesta mainitse.
Esiintyjät myös kommentoivat haluavatko seuriksia käytettävän vai ei sekä suunnataanko ne useamman esiintyjän tapauksessa suoraan vai ristiin.
Mahdollisesta värien käytöstä päätti pääasiassa Eero.
Operaattorit opettelivat työnsä ulkoa eikä heillä ole käytössä komentokuulokkeita. Seurikset ovat DMX ohjauksessa valopöydästä eli operaattorien tulee tietää lähinnä ketä seurataan. Sekään ei ole mitenkään vähäpätöinen seikka hallittavaksi.
Ohjelmointi sujui hyvin ja kaikki ohjelmoitiin GO:n taakse.
Mutta nyt valon kasaukseen ja sitten myöhemmin lisää taiteilijoiden vaatimuksista...
Kussakin tolpassa on oma "sleeve block" eli tolpan ympärille kietoutuva kelkka joka nostetaan moottorilla ylös. Kuvassa moottorit juuri valoautosta ulostettuina. Ne rullataan kunkin maston juurelle.
Tuomo ja rautainen kulmapala. Tähän mennessä ei kukaan ole muistanut kertoa Tuomolle että nokkakärryllä homma sujuisi helpommin ;c) Mutta salikortille ei ole kovin tarvetta kiertueen aikana.
Kaikki sirkuksen toimintaan liittyvät autot on pysäköity mahdollisimman optimaalisiin paikkoihin teltan ympärille eikä niitä periaatteessa tarvitse siirtää ennen kuin seuraavan siirtymän ajoon.
Taustalla olevassa valo-autossa näkyvätkin katossa roikkuvat trassit ja niiden alla renkaalliset ja kahvalliset laatikot kaapeleille ja valonheittimille. Myös upouusi Avo matkaa tuossa autossa.
Voin sanoa että sopiva määrä ruista tarvitaan jotta nuo raudasta tehdyt kulmapalat jaksaa kantaa ja asentaa paikoilleen. Osaltani tietenkin autoin kannustamalla ja hoputtamalla jotta saan lisää kuvia.
Oikealla seuristuoli tuulettimineen seuriksen kuljetuslaatikon päällä.
Etutolppiin tulee kaksi kulmapalaa kuhunkin. Ylempiin laitetaan seurantaheittimet JTE:n seuristuoleihin.
Kulmapalat ovat erikoisesti tähän käyttöön tehtyjä sarvineen.
Shadowit on nostettu tuolien pidikkeisiin ja kytketty. Ollen ylemmissä kulmapaloissa saadaan seurikset mahdollisimman korkealle.
Kun tuolien kulmapalat, seuristuolit ja seurikset ovat valmiina, kipuaa Tuomo (tai muissa mastoissa joku teltta/sähkömiehistä) ylös ketjun kanssa ja kiinnittää koukun ylhäällä kiinnityspisteeseen. Tuttua touhua ground supportteja kasanneille roudareille - anteeksi: erikoiskoulutetuille teatteriteknisille ripustusasiantuntijoille. Sitten nostimet kiinnitetään kulmapaloihin ja ajetaan jonkin matkaa ylöspäin. Kahdessa takamastossa orkesterilavan vieressä ei ole seuriksia joten niissä on vain yksi kulmapala kussakin.
Samaan aikaan toisaalla...
Etumastolla Tuomo kiinnittää toista kulmapalaa johon trassi valoineen kiinnitetään. Supporteista poiketen kulmapalat eivät ole kiinteitä ja niitä ei pujoteta maston ympärille ennen maston ylistystä vaan kulmapaloissa on saranat ja ne kiedotaan maston ympärille. Käsiraudoilla kiinnitettävä seuristuoli ja trassit kiristävät kulmapalan tiiviisti maston ympärille. Tässä vaiheessa ylempi kulmapala on moottorin varassa.
Trassit ovat 12 tuumaisia ja niissä matkustavat niin moninapakaapelien jakorasiat kuin PARritkin.
Alempi kulmapala on jumitettu rautapalkilla sopivaan työkorkoon ja Trigger Clampeilla varustettu trassi muljautetaan ulos sojottaviin sarviin. Tuomo "vatupassi" Körkkö valvoo poikien työtä. Aikaisemmin trasseissa oli käsiraudat mutta asennus ja purku kesti Triggereihin verrattuna huomattavasti kauemmin ja vaivalloisemmin. Käsiraudat ovat loistokkaita kiinteissä asennuksissa mutta kiertuekäytössä kaikki nopeuttavat mutta silti turvallisuutta vaarantamattomat seikat käytetään hyväksi.
Kun trassi on paikallaan, kytketään etumastoissa seuriksien sähköt ja ohjaukset ja vapautetaan mastojen sisään tulvien LEDien kaapelit alas.
Samaa työtä tehdään muissakin mastoissa.
Ja kuten taustalla näkyy: muutkin osastot painavat töitä kovalla vauhdilla.
Trassi on kalustettu liikkuvillakin ja romppeet ovat valmiina ylistykseen.
Kalusto katotettuna.
Kupolin valoille menee omat multikaapelit ja ohjaukset ja ylhäältä tuleva kaapelinippu kiivetään kiinnittämään vasemmanpuoleiseen tolppaan suuntauksen yhteydessä. Kulmapalat lasketaan palkkien varaan eli kuorma ei jää moottoreille.
Sähkömiehet kytkevät moninapakaapeleita ja voimavirtaa Avoon.
Uusi Avolites ART2000t tulilla.
Himmennin kytkyssä. Etualalla kupolin valojen jakokeskus: kaikki kupolin valot ovat omissa sähkösyötössään: mikäli ne vaativat kovan resetin on ne helppo sammuttaa yksitellen. Kupolissa lämpötila nousee kesäpäivinä likemmäs 100 Celcius asteeseen eli laitteet ovat varsin vaativissa oloissa ja saattavat vaatia yksilöinä oman huomionsa eli sammuttamisen.
Tuomo "Maailman vahvin mies" Körkkö rakentaa tarkkaamoaan. Pöytäkehys on tehty tukirautoineen sellaiseksi että niin valopöytä kuin äänimikserikin muljahtavat kuljetuslaatikkoineen suoraan raamiin ilman erillistä pöytälevyä.
Kaikki kytketty ja valmiina suuntaukseen. Taustalla Yamaha ja etualalla Compu.
Etsi Tuomo...
Suuntaus perinteisellä rock´n roll tyylillä trassissa kulkien. Rakenteet ovat oikeasti vakaat ja tikapuilla suunnatessa työ on tolkuttoman hidasta ja rajoittaa myös muiden maantasolla olevien työtä.
Vaihtoehtona tietty Valon suosima Red Bull-metodi: Red Bull antaa siivet...
Takatrasseissa on myös heittimet verhojen valaisuun. Trassissa suunnatessa on nopeampi mennä takaisin tolpan toiselle puolelle korjaamaan suuntauksia mikäli ei heti ekalla osunut oikeaan.
Suuntausten jälkeen Tuomo tarkistaa liikkuvien suuntaukset ja siirtyy perhe-elämän pariin suurelle matkailu-Mersulleen.EläimetTänä vuonna on kiertueella esiintymässä kaksi hevosta, yhdeksän ponia, neljä laamaa ja neljä uljasta koiraa. Lisäksi taiteilijoilla ja muilla työntekijöillä on mukanaan muutama koira ja kissa ja seremoniamestari Carl Jernström Juniorilla on oma hevonen jonka kanssa hän harjoittelee ensi kesän numeroaan.
Hevosille ja poneille on oma telttansa suojaamassa kesän auringolta.
Ponit omassa aitauksessaan keskellä metsää Lappeenrannan keskustassa.
Sirkuselämää
Sirkuskiertueilla on tietyt perinteiset säännöt kaikessa.
Yksi niistä on vaunujen sijoittelu alueella;
eläinten vaunut ja aitaukset sijoitetaan aina lähimmäs teltan takaovea jotta matka maneesille olisi mahdollisimman lyhyt.
Eläinten kesyttäjät ja hoitajat luonnollisestikkin majoittuvat mahdollisimman lähelle eläimiä.
Kaikkein lähimmäs sisääntuloa "etupihalle" sijoitetaan arvovaltaisimmat asukit eli esimerkiksi sirkustirehtööri ja esiintyvät taiteilijat.
Vaunut ympäröivät sirkustelttaa.
Hevosten kouluttajan vaunu on yksi monista joiden koko laajenee ulosvedettävien ulokkeiden ansiosta. Vaunu on koti liki 8 kuukauden ajan joten tilaa on hyvä olla. Aina ei ole poutapäiviä eikä pienessä kopperossa perheen kanssa majaillessa ole ajansaatossa mukava olla. Kun televisio on olohuoneessa, voi makuuhuoneessa nukkua rauhassa. Esiintyjät myöskin maskeeraavat ja pukeutuvat omissa vaunuissaan ja kaikki esiintymisasusteet on säilytettävä vaunussa.
Matkassa on omat vessat niin kiertueen henkilökunnalle kuin yleisöllekkin. Samoin roskaprässi.
Ja jo aiemmin mainitut agregaatit.
Kun telttaa kasataan, käy vaunukylässäkin sutina: sähkömiehet vetävät sähköjä niin asuntovaunuille, pyykkituvalle kuin muillekkin tarvitsijoille.
Matkassa on myös vesimestari joka kytkee vedet vaunuille (niin keittiötarve, suihkut kuin mahdolliset pesukoneetkin), vessoille, kioskivaunulle, saunoille ja vessoille.
Vesimestari tekee toki muutakin; hän vastaa muunmuassa teltan ja alueen sammuttimista ja niiden merkinnästä.
Henkilökunnalle siis tarjotaan hyvät puitteet olla niin töissä kuin vapaa-aikanakin.
Tuomo kertoo vertailukohdista: "Monissa sirkuksissa on hyvin tarkka hierarkia: työläiset ovat työläiskastia, esiintyjät korkeammalla ja johtoryhmä tietty korkeimmassa asemassa. Eri hierarkian henkilöt eivät kommunikoi keskenään suoraan vaan eri välipäälliköiden kautta. Meillä on toisin: kaikki mukana olevat ihmiset ovat tärkeitä esityksen kannalta ja suora kommunikointi keskenämme nopeuttaa ja selkeyttää asioita. Joskus asioiden hoitaminen välikäsien kautta on kuin leikkisi "rikkinäinen puhelin"-peliä: asiat muuttuvat. Etenkin ulkomaalaiset taiteilijat ihmettelevät aluksi avointa ilmapiiriä mutta kaikki ovat pitäneet siitä. Siten pitkällä kiertueella voi ystävystyä monen mukavan ihmisen kanssa ja istua iltaa. Meillä henkilöstöpäällikkö järjestää aikataulujen rajoissa erilaisia vierailuja paikkakuntien nähtävyyksille ja syntymäpäiviä juhlistetaan joukolla.
Meillä on oma pesutupa ja emäntä huolehtimassa kaikkien pyykeistä. Ja vaunuille tuodaan vesiliitynnät ja sähköt. Etenkin ulkomailla säännöstellään sähkön käyttöä vain muutamiksi tunneiksi vuorokaudessa. Meillä ei. Jatkuva sähkösyöttö auttaa niin ilmastointi/lämmityslaitteiden, ruuanlaiton kuin viihde-elektroniikankin suhteen.Meillä on jopa oma kaasuvastaava joka huolehtii vaunujen kaasupulloista (ruuanlaitto, lämmitys jne).
Mutta vaikka olemme yhtä suurta perhettä kunnioitamme myös yksityisyyttä: toisten vaunuihin ei mennä kutsumatta.
Useilla ulkomaalaisilla taiteilijoilla on matkassaan omat vaununsa mutta meilläkin on tarjota vaunuja. Telttamiehet asuvat mukavasti perinteisissä puisissa majoitusvaunuissa joissa on kahden- ja neljän hengen huoneet. Kuumana käyneet työntekijät voivat saunoa saunassamme ja peseytyä pesuvaunussa.
Tuomo ja Sonja (5kk) Oma majoitukseni on erikoisrakennetussa Mersun kuorma-autosta tehdyssä matkailuautossa. Kun matkassa on koko perhe on mukavampaa matkata omalla autolla. Perälautanostin laskeutuu terassiksi, takaseinältä nostan tuolit ja pöydän liftille ja siinä meillä onkin loistelias paikka nauttia aamiaista ja brunssia. Aamukahvit tosin nautin posetiivarimme vaunulla ja päiväkahvit kokoonnumme juomaan meidän terassillemme.
Erikoisista tapauksista muistin viime kesän (2009) kun olimme Rovaniemellä.
Kuten kaikki sivistyneet ihmiset tietävätkin, asuu Joulupukki Suomessa ja Korvatunturilla. Koska kaikki matkassamme olleet henkilöt eivät olleet tavanneet valkopartaa henkilökohtaisesti, järjesti Leena (henkilöstöpäällikkö) tutustumiskäynnin luokseen. Meitä jäi vain pieni ryhmä vahtimaan aluetta. Lupasin merileijonien kouluttajallemme Ingolle huolehtia kasvateistaan. Olin jo ehtinyt tutustua noihin leikkisiin taiteilijoihin kevään aikana hyvin. Ruokinnan aikaan menin merileijonien häkkiin , merileijonat pulahtelivat ajoitellen altaaseensa mutteivat viihtyneet siellä kauaa vaan loikoilivat häkissään auringosta ja kevyestä tuulesta nauttien, ja aloin ruokinnan. Silloin toinen merileijonista, suurempi tietty, lyllersi taakseni häkin ovea vasten eikä suostunut siirtymään. Mikään suostuttelu eikä uhkailu tehonnut. Monisatakiloisen eläimen siirtäminen ei onnistunut tietenkään ja taiteilija vaan virnisteli vahingoniloisesti. Onneksi minulla oli matkapuhelin taskussa. Soitin Leenalle ja hän yhdisti Ingolle. Ingo pyysi laittamaan kaiuttimen päälle. Sitten hän puhelimen välityksellä komensi pienokaisensa siirtymään ja pääsin pois häkistä."Mitä erityisvaatimuksia ?Vuosien saatossa on tullut vastaan monenlaisia toiveita ja vaatimuksia esiintyjiltä.Muutama nopeasti mieleen tuleva seikka:Kissat: -Kirkasta valoa etteivät näe yleisöä. Samoin ei liikkuvia liikkuvia valoja. Silloin ne keskittyvät lavaan eivätkä yleisöön ja siellä vilkkuviin hohtotikkuihin. Kissat alkavat myös katsella mistä liikkuvan valopisteen valo tulee ja keskittyminen taiteelliseen suoritukseen katoaa.-Ei savua. Syynä yksinkertaisesti se, että savunhaju peittää alleen kouluttajien houkuttimina käyttämien namipalojen hajun ja silloin kissojen huomio herpaantuu.Laamoihin pätee jokseenkin sama kuin kissoihinkin. Meillä laamat kulkivat aluksi naamat maassa koska matto oli niille outo pinta kulkea. Ne vaan katsoivat missä mennään ja mitä on tulossa.Hevoset:-Ei savua.-Ei usvaa tai kirkkaita valopisteitä. Hevoset pelkäävät itselleen vieraita elementtejä ja kiertävät ne. Meillä oli aluksi harjoituksissa valotäpliä lattiassa tekstuuria luomassa mutta hevoset halusivat kiertää ne. No, eihän esityksestä olisi siten tullut mitään joten teimme Eeron kanssa tasaisen valon (tarinan kirjoittajaa tosin ei voitane kutsua muodoiltaan kovinkaan tasaiseksi...).Jo aiemmin mainituille Merileijonille kelpaa kaikki eli asenteena ”Tää on meidän duunii ja tehdään se niissä olosuhteissa mitä on ja perk**een hyvin!”Käärmeitä ei nyt ole mukana mutta niille kriittisin asia on savuttomuus. Niillä on hyvä hajuaisti ja geeneissä pyskimys pois savusta. Käytännössä se tarkoittaisi yleisöön luikertelua.
Esitys
Maneesipojat valmiina esitykseen. Esityksessä käytettävien proteknisten tuotteiden sekä lähellä majailevien eläinten vuoksi ei hermosavuja poltella.
Eikä tietenkään siksi, että kyseiset herrat ovat terveellisiä elämäntapoja noudattavia, atleettisia miehiä.
Yleisö on massoittanut teltan ja taiteilijat ovat valmiina viihdyttämään.
Seuriskundit kiipeävät mastoissa oleviin tuoleihinsa.
Olisi ehkä huomaamattomampaa että herrat olisivat jo ennen yleisöä paikoillaan mutta on hyvä muistaa että katon rajassa oli kuvauspäivänä + 68 C eli turha itsensä piinaaminen ei ole mielekästä. Tuoleissa on tuulettimet mutta kun päällä on kuumutta hohkava katto ja varpaita lämmittävät alla olevan trassin valonheittimet, ei ainakaan tarvitse tehdä töitä työtä haittaavissa toppavaatteissa.
Toisaalta kiipeily kuuluu sirkukseen ja tuo kapuaminen virittää yleisön aloitustunnelmaan.
Seremoniamestari Carl Jernström Junior toivottaa yleisön tervetulleeksi ja kuuluttaa ensimmäisen esiintyjän sisään.Kansainvälisillä palkinnoilla armoitettu jonglööri malttaa pysyä roolissaan seremoniamestarina eikä heittele langattomia mikrofoneja ilmaan.
Ensimmäisenä maneesin valtaa Moldovalainen Truppe Velencic. Tämä kuuden akrobaatin perhe esiintyy illan aikana pariinkin otteeseen taidokkaasta permanto- ja tankoakrobatiallaan.
Mr Slow - Jyrki Nousiainen - ja esityksensä loppukohtaus missä hän näkee unelmiensa naisen.
Slown valoja ja tehosteita tehtiin pitkään sillä esitys on teatraalinen.
Bonbon ja Tiina eri numeroissaan. Tanskalais-Suomalainen pari käy useampaan otteeseen naurattamassa ylesöä.Bonbon jopa paljastaa jakomielitautisuutensa ja mieltymyksensä tarkkarytmiseen joukkuemarssiin.
Bulgarialainen Ignat Ignatov tuo muassaan maneesille yhdeksän ponia. Peppi Pitkätossun Pikku Ukko viihtyisi varmaan hyvin valkean täplikkäiden pikkuisten seurassa. Tanssitaidoiltaan ja rytmitajultaan ponit päihittävät useimmat Suomalaiset roudarit. Hieman toisenlaisten nelijalkaisten kanssa esiintyy aikanaan trapetsista eläinten kesyttämiseen siirtynyt hurmaava Julia Tchakanova. Etelä-Amerikan ylpeät laamat ja ylvään omanarvontuntoiset Afganistanin vinttikoirat esiintyvät Julian johdatuksella sopuisasti yhdessä.
Dustin Nicolodi Italiasta vastasi loisteliaasta ja hauskasta klovneriasta omalla tyylillään. Joillakin esiintyjillä jo lavalle saapuminen oikeassa roolissa on numero ja Dustin pysyi omassa roolissaan erittäin hyvin.”Vau!” ja konfetti kolahtavat vakavimpaankin katsojaan kuin hampurilaisravintolan 9kg Juustohampurilainen !
Trio Manducas esittää koomista akrobatiaa. Miss Marina esiintyy helpon oloisesti vaikeassa rengasnumerossa. Nostot ja laskut on tarkasti ajoitettu telttamiesten ja maneesimestarin kanssa.Eero on myös päässyt toteuttamaan kauniita visioita valoilla heti esityksen alusta alkaen. Äijä-energiaa edustaa ilma-akrobaatti Roman Konanchuk kettinkeineen. Tosi mies ei turvavaljaita käytä !! Illan huipennuksena on Arranld De Costa E Silvan trapetsiryhmän erittäin taidokas esitys.Huima esitys on mietitty pienintäkin yksityiskohtaa myöten toimivaksi kokonaisuudeksi: puvut, itse trapetsinumerot, loistava musiikkivalinta ja esiintyminen!!Brasilialaiset osaavat eläytyä ja esiintyä koko esityksen ajan.Kun yksi temppu on suoritettu, tanssivat siepparia lukuunottamatta kaikki pienellä lähtötasolla kuin Rion Karnevaaleissa konsanaan. Yleisöä kannustetaan taputtamaan kuin suurten starojen jättikonserteissa. Eli oma esitys on niin hallussa että voidaan esiintyä rennolla meiningillä.Koroketta korostaa Tuomon asentamat led-valot. Ja ajoitellen tanakka strobotus. Arrald De Costa hyppää erittäin vaikean ”kuolemanhypyn”, kolmoisvoltin. Sen hallitsee vain kymmenisen trapetsitaiteilijaa maailmassa. Lentävä trapetsi on kova numero seurantaheitin operaattoreille. Uskoisi homman helpoksi mutta sopii itse seurata vartin ajan nopeasti ja melko lähellä liikkuvia taiteilijoita. Heitin liikkuu siis vartin ajan nopeasti niin ylä-ala suunnassa kuin sivuttainkin ja välillä heitin peittää näkyvyyden esiintyjiin. Ja silti sihtaus osuu.Ja jottei homma olisi liian helppoa: normaalisti esimerkiksi siepparia seurataan kokokiilalla mutta hieman ennen koppauksia nousee kiila hieman ettei sieppari sokaistu . Sama koskee siepattavia. Ja kaikki tietenkin ilman komentokuulokkeita.Turvallisuusseikkoja mutta niin hyvin tehtynä etteivät ne näytä mokilta eikä yleisö kiinnitä niihin huomiota. Kuten ei pidäkkään.Brasilialaiset vetävät shown aivan loppuun saakka hyvin mietittynä ja yllätyksellisenä.
Finaali.
