Oy Lafoy Ltd

KIERTUEKAUSI 2011

Se on mielenkiintoisempaa kuin tennis koska p ää ei liiku vain vasemmalta oikealle ja taas vasemmalle ja taas oikealle... vaan myös ylös ja alas ja eteen ja taakse.

Sitä seurataan niin näkö-, kuulo-, haju- kuin tuntoaisteillakin.

Sirkus on taiteen lajina haastava: yleisön ikäjakauma on vaahtosammuttimen kokoisista naperoista ikäihmisiin kaikista yhteiskuntaluokista.

Esityksen tulisi tarjota oikeassa suhteessa hauskuutta, mukanaoloa, taiteellisuutta, viihdykettä ja vauhtia sekä vaarallisia tilanteita suoden välillä hengähdystaukojakin. Ja joka vuosi uudella ohjelmistolla jotta samakin yleisö tulisi taas uudelleen nauttimaan esityksistä.

Sirkustirehtööri Jernströmin mukaan sirkusteltassa on oltava sadunhohtoista tunnelmaa, jännitystä ja iloista naurua noin kahden tunnin ajan.

- Ohjelman on oltava sellainen, että siitä pitävät sekä lapset että aikuiset. Eläimet ja klovnit ovat aina suosikkeja. Myös sirkustaiteilijoiden on oltava korkeatasoisia.

Kokonaisuuteen kuuluvat myös hienot puvut, hyvä musiikki, tyylikkäät lavasteet ja esityksiä tunnelmallisesti ja dynaamisesti tukevat valot.

Viime vuoden tuotannosta on varsin laaja tarina Lafoyn Tarinoita-osiossa - linkki tässä - joten kertoilemme tästä vuodesta tiivistetymmin.

Nyt (2011) on menossa sirkuksen 35. juhlavuosi (toimii samalla kenraaliharjoituksena tulevalle 36. juhlavuodelle 2012), joka on myös sukupolvenvaihdoksen vuosi. Sirkustirehtööri Carl-Gustaf Jernström luovuttaa sirkuksen johdon pojalleen Carl-Johan Jernströmille, Kalle Jr:lle.

Senioritirehtööri on vielä puolisonsa Leenan kanssa mukana kiertueella.

Käytännön kokemus siirtyy luontevasti nuoremmalle polvelle.

Kalle seniori tepastelikin rauhallisesti kentällä valvomassa teltan kasausta kun saavuin Heinolaan katsastamaan kiertueen etenemistä. Tärkeällä herralla on ollut aina tovi aikaa rupatella ja niin tälläkin kertaa.

Sirkuskaravaani, joka käsittää kymmeniä autoja, asunto- ja perävaunuja, lähti taas liikkeelle huhtikuun alussa Karjaalta ja saapuu syyskuun lopussa Ivalon kautta Helsinkiin, jossa näytäntöjä on koko lokakuun ajan. Sirkusseurue pystyttää lähes 10 000 kilometrin matkallaan lämmitettävän sirkustelttansa 122 paikkakunnalla ja antaa noin 250 näytöstä. Esitys halutaan tarjota mahdollisimman monelle ihmiselle mahdollisimman lähellä heidän omaa kotiansa.

Mutta mitä on tapahtunut ennen kiertueen alkua ?

Vaativin työ on ollut sirkustirehtööri Kalle Juniorilla ohjelman kasaamisessa. Taiteilijoita on käyty talven aikana katsastamassa ympäri maapalloa laajalti.

Parhaat taiteilijat on usein buukattu vuosiksi eteenpäin ja Sirkus Finlandian harjoitus- ja kiertuekausi kestää noin 8 kuukautta joten se sitoo esiintyjät pitkäksi ajaksi.

Joka vuosi on saatava kasaan loistava kokonaisuus jossa eri esitystyylit saadaan nivottua toimivaksi kokonaisuudeksi.

Ja mielestäni jälleen kerran onnistuneesti.

Kun esiintyjät on varmistettu, on tutustuttava heidän sopimuksissa oleviin tarpeisiin (eläinten suhteen muonan hankinta on yksi jo viime vuoden tarinassa mainittu seikka), valmistettava mahdolliset kiinnikkeet ja muu tarpeisto ja mietittävä kaiken kuljettaminen ja koko henkilökunnan majoittautuminen.

Kenttien varaus on tehty hyvissä ajoin.

Valotekniikan muutosten suunnittelu alkoi jo viime kiertueen aikana ja laitetestejä tehtiin syksyn ja talven aikana jolloin laitteet saatettiin kokeilla oikeissa olosuhteissa eikä vaan maahantuojien esittelyhuoneissa.

Sirkuksen henkilökunta on osallistunut demoihin ja suunnitteluun kiitettävällä mielenkiinnolla ja hankinnoissa ollaan tähdätty monipuolisuuteen, kestävyyteen ja hyvin toimivaan huoltoon (mikäli tarvetta ilmenee).

Sähköturvallisuuteen ollaan kiinnitetty erityistä huomiota koska ollaan haastavissa kiertueolosuhteissa ja välillä ilman suhteellinen koskeus on yli 100%.

Kuvassa Lafoyn Hasse luovuttamassa autolastillista uusia led-valonheittimiä Tuomolle Sirkus Finlandian varastolla.

Sirkus Finlandian valovarastossa valmistellaan uusia valonheittimiä ja kaapeleita kauden 2011 kiertuetta varten. Hasselle selitettiin juuri, että pöydällä olevat mustat peltilaatikot ovat Lafoy:n myymiä uusia Sunstrip ramppivaloja (Hasse kutsui niitä valokäikäleiksi).

Sirkuksessa halutaan vielä noudattaa joitain perinteitä myös teknisellä puolella.

Yksi asia on hehkulamppujen käyttö.

Vaikka led-valot ovat kustannustehokkaampia ja pitkäikäisempiä, ei niistä tule samaa glamour-tunnelmaa ja lämminsävyistä valoa kuin hehkulampuista.

Orkesterilavan pikkuruisilla hehkulampuilla toteutetut takavalorampit olivat tulleet tiensä päähän ja tilalle haluttiin jotain vastaavaa mutta kestävää.

Haluttiin myös saada valot useampaan kanavaan jotta vauhdikkaissa numeroissa voitaisiin ohjelmoida erilaisia juoksutuksia. Tai tunnelmallisissa numeroissa hidasta, himmeää elävyyttä.

Ja kaiken olisi oltava nopeasti kasattavissa ja purettavissa mahdollisimman pienellä henkilökunnalla.

Sunstripissä on kymmenen 230V / 75W halogeenilamppua ja kullekkin oma himmennin. Kun himmentimet sijaitsevat itse valaisimessa, yksinkertaistuu kaapelointi huomattavasti varrattuna ulkoisten himmentimien käyttöön.

Pelkästään orkesterilavalla ja sisääntuloaukkoa reunustamassa on 15 Sunstrip valonheitintä ja yksittäin kytkettynä ne veisivät 150 himmenninkanavaa. Kaapeliniput olisivat myös valtavat.

Nyt koko kattaus (myös orkesterilavan ledit ja liikkuvat) toimii 3x 32A syötöllä ja dmx-ohjauksella.

Sirkus Finlandian valo- ja äänimestari Tuomo Körkkö katsastaa uusien liikkuvien valojen rakennetta ja vaihtaa kustomoituja goboja. Heittimessä on jo vakiona hyvät perusgobot mutta koneisiin vaihdetaan yhden pyörivän gobon tilalle Sirkus Finlandian logo täysvärisenä.

Uudet Alur:in trussit, uudet Thomas:in PAR-64-heittimet ja M800 rgb lediheittimet testiasennettuna. Trussin sisällä lähellä päätyjä ovat keskenään linkitetyt jakolaatikot virroille. Siten trusseissa olevat valot saadaan kytkettyä virtoihin ilman kuljetuksen aikana helposti eri puolille takertuvia ja vikaantuvia jatkojohtoja.

Koko kuljetuskalusto huollettiin ennen talvehtimista. Osa on saanut uuden maalin pintaan. Tässä hallissa on hyvin tilaa kulkea autojen välistä (ainakin vetämällä tiukasti vatsan sisään) mutta varsinaisessa autohallissa ei hoikempikaan hemmo(-tar) mahdu liikkumaan autojen seassa muuten kuin ryömimällä autojen ali. Autot on ajettu talvihuollon jälkeen halliin tarkassa järjestyksessä ja ne sai ulos vain käänteisessä järjestyksessä. Kuljetuspäällikkö Hannu Laaksonen on pelannut Tetriksensä hyvin :c)

Nopeus, helppous ja turvallisuus ovat tärkeitä seikkoja tiukan aikataulun toteuttamisessa.

Esimerkiksi koko sirkusteltta mastoineen kulkee yhdessä rekan perävaunussa.

Vuoden 2010 tarinassa on tarkempi kuvaus teltan kasauksesta.

Ennakkoon ollaan myös uusittu miehistövaunut; nuo perinteisen tyylikkäät sini-puna-keltaiset junanvaunun näköiset rekkavaunut. Kaikissa yksiöissä on oma pikku keittiö ja lattialämmitys.

Mutta siirrytäänpä itse kiertueeseen.

Kiertueen tekniset vastaavat ovat:

Kalle Roos - Käyttöpäällikkö

Hannu Laaksonen - Kuljetuspäällikkö

Carlo Jarz - Maneesimestari

Paul Wentzel - Telttamestari

Ivan Savitski - Avustava telttamestari

Tuomo Körkkö - Valo- ja äänimestari

Sähkömestari singahteli niin ripeästi ympäriinsä ettei hänestä saanut kuvaa. Yllä olevalla herrasmiesliigalla on ryhmässään joukko kokeneita sirkusalan tuntevia ammattilaisia toteuttamassa haastavaa kiertuetta.

Kiertue-elämä on melko pitkälti kolmen T:n varassa: Työtä, Työtä ja Työtä. Tuo ei tarkoita liikkuvaa työsiirtolaa vaan sitä, että kiertueen toteuttaminen vaatii kaikilta työntekijöiltä kovasti töitä. Työ on myös teatterin omaisesti jakautunut aamuun ja iltaan joten on osattava nukkua jaksoissa. Usein tuon päivätauon aikana esiintyvät taiteilijat harjoittelevat maneesilla numeroitaan.

Suuremmilla paikkakunnilla ollaan useampi päivä jolloin jää aikaa paikkakunnan yöelämään tutustumiseenkin. Maneesimestari Carlo kertoikin, että on aina mukava rupatella ihmisten kanssa ja baarissakin saa aina tulla tervehtimään: ”Terve Carlo. Hauska tavata ! Mitä voin tarjota...?”.

Katsomon kasaus on raskasta teräksen liikuttelua mutta sujuu sutjakasti. Koska kenttien pinnat ovat erilaisia ja useinmiten upottavia, ei sisäänajettavia kasettikatsomoita voida ajatellakkaan. Painavien yksiköiden käsittely ei vaan onnistu. Vanha patentti on parempi kuin pussillinen uusia.

Valoauto on tyhjennetty käyttöön menevistä laitteista ja jäljellä on Tuomon lisäksi varalaitteet ja joillakin paikkakunnilla käytettävän etuteltan valot.

Tuomo odottaa nokkakärrykuljetusta teltalle.

Katossa oleviin ja palkeissa luikuviin tankoihin ripustetaan kuljetuksen ajaksi ylösalaisin teltan kannatinmastoihin kiinnitettävät trassit ylävaloineen. Alaputken liikkuvat valot pakataan kuljetuksen ajaksi kuljetuslaatikoihinsa.

Tuomon odottaessa nokkakärrykuljetusta on orkesteri kasannut korokkeensa valmiiksi ja muusikot asentavat sähkömiesten kanssa valonheittimiä.

Aiempien vuosien kierrekantaiset ylärampit (”sormet”) on korvattu uusilla valokäikäleillä (Sunstripit), sisääntuloaukko on myöskin kehystetty samaisilla valoilla ja aiempien vuosien kiinteästi suunnattavat CombiColorit on korvattu mastojen vanhoilla liikkuvilla. Valosuunnittelija Eero Auvinen lisäsi niitä myös orkesterin taakse suuremman syvyysvaikutelman luomiseksi. Ja toki oikeaan hyötykäyttöön.

Liikkuvia ei käytetä sen vuoksi, että on hienoa omistaa uusinta ja kuuminta hottia (etenkään kesäkuumalla korkealle seuristuoleihin kapuavat operaattorit eivät halua viimeksimainittua vaan jotain tosi coolia ja senkin Lafoy järjesti Honeywell-merkiltä) vaan ajan- sekä tilan säästämiseksi. Samoin sähkön.

Liikkuvissa voidaan vaihtaa väriä ja goboa ja suuntausta kaukokäyttöisesti joten kutakin heitintä voidaan käyttää erittäin monipuolisesti eri numeroissa.

Suuntauksia tarvitaan myös erilaisia sillä osa esiintyjistä käyttää koko lavaa, osa vain rajattua aluetta ja kaikille ei lattia edes riitä vaan taiteilijat valtaavat ilmatilan. Toki silloin seurantaheittimet auttavat mutta koska yleisöä on melkein 300 asteen säteellä ja orkesterinkin on nähtävä esiintyjät kunnolla iskukohtien näkemiseksi, tarvitaan valoa kaikista suunnista.

Kuvassa näkyy myös orkesterin kaiutinklusterit asennettuna.

Tuomo on kärrätty autosta telttaan ja valojen asennus on tolppienkin osalta päässyt vauhtiin.

Yläputken valot matkustavat aina Alur trussin mukana mutta liikkuvat irroitetaan matkan ajaksi. Kaapelit ovat valmiina trussissa nopeaan kytkemiseen.

Kaikissa valonheittimissä on Doughty:n mustat ripustimet. Liikkuvissa Slimline Quick Triggerit jolloin valonheittimet ovat yksin käsiteltävissä ja trussin kiinteissä valonheittimissä puolikas käsiraudat lukkomuttereilla matalamman profiilin vuoksi.

Yläputkessa on edelleen neljä PAR 64 heitintä. Tänä vuonna kaikki PAR-heittimet uusittiin Thomaseiksi . Tuomo kertoi että roudarien kenttäkokemusten ja omien testien perusteella aidot Thomasit ovat edelleenkin kiertuekäyttöön toimivimpia vaikka tyylikkäisiin pukuihin pukeutuneet myyntitykit kuinka koittavat todistella toisin ja vannovat edukkaiden itämaisien tai vaihdettavalinssisten heittimien nimiin.

Kukaan ammattiroudari ei niitä valitsisi joten emme mekään, Tuomo kiteyttää.

PARrit ja kiinteästi suunnattavat ledit ovat mahdollisen sähkökatkon jälkeen heti uudelleen käyttövalmiina (eli ei resetoinnin odottelua , lampun sytyttämistä ja kirkastumisen odottelua) ja hehkulampun valo näyttää aina hyvältä esiintyjissä.

Tänä vuonna vaihdettiin etumastojen liikkuvat gobokoneet:

Syksyllä testailtiin Lafoy:n kanssa eri vaihtoehtoja ja jo ennakkoon suosikkina ollut plasma-lampullinen heitin valittiin. Edelliset liikkuvat valot olivat aikanaan paras vaihtoehto sirkuksen käyttöön mutta nykytekniikan myötä ominaisuudet ovat parantuneet joten liikkuvat eivät ole enään tehostevaloja vaan vakavasti otettavia työkaluja perusvalaisuun. Oleellisempana erona vanhoihin, yhä takavaloina käytettäviin liikkuviin ovat portaaton ja laaja kiilakoon säätö, iiris, nelivärinen portaaton värimiksaus (cyan, magenta, keltainen ja cto) sekä 10 000 tunnin lamppuikä (purkauslamppujen vastaava on alle 750 tuntia). Plasmojen valo on myös perussävyltään naamaystävällistä, toisin kuin uusien 300W sarjan 8000K kylmä valkoinen. Kunnollinen portaaton värimiksaus on antanut valosuunnittelija Eerolle paljon lisää mahdollisuuksia.

Liikkuvat lediheittimet hankittiin vuonna 2010 ja ne ovat osoittautuneet erittäin käyttökelpoisiksi työkaluiksi. Niiden käytöstä kerrotaan enemmän vuoden 2010 tarinassa.

Seuristuolit ja nostomoottorit vaihdettiin uusiin.

Edelleenkin yläasennossa kuorma jätetään terästankojen, ei moottorin varaan.

Uutena valokulmana on lisätty ulosrigatut PARrit. Aiemmin ongelmana olivat esimerkiksi maneesin reunalla kulkevat hevoset ja klounit ja kiitoksissa aivan maneesin reunaan tulevat esiintyjät. Mastojen valot tulevat maneesin reunan tasolta ja korkealta joten ne eivät valaise ulospäin lavalta katsovien taiteilijoiden kasvoja.

Tutkimme myös vaihtoehtoisia kulmia katsomosta päin mutta valot tulivat esiintyjien kannalta liian loivasta kulmasta häikäisten liikaa.

Valot olisi periaatteessa voitu kiinnittää myös myrskymastoihin, mutta mastot pääsevät pyörimään, suuntaaminen olisi hankalaa ja asennus/purku hektisen kiireistä.

Alurin laddereissa olevat lamput matkaavat kaapeleineen kiinteästi trusseissaan ja ladderit kiinnitetään lukkiutuvilla kourilla mastoissa oleviin trusseihin. Himmenninlinjat ovat mastojen trusseissa.

Kiertueen myötä on suuntauksiin tullut oikea näppituntuma eikä trussia enään tarvitse ajaa ylös-alas suuntausten korjaamiseksi. Hienosäätöön on ARRI:n suuntaussauva.

Samaan aikaan toisilla mastoilla paikalle kärrätyt sähkärit kasaavat omia kokonaisuuksiaan ja ylistävät ne.

Kupoli ennen esiintyjien laitteita. Kupolissa on kymmenen M800 led-valonheitintä, neljä 1000W halogeenivalonheitintä ja yksi liikkuva pesukone. Lisäksi moottorit esiintyjien kaluston nostoon ja laskuun.

Carlo ylistämässä Maria Gracielan esityksen rekvisiittaa. Mariasta enemmän jäljempänä.

Carlo näyttää varsin tyylikkäältä uudessa Lafoy-hupparissaan. Huppari on suunniteltu ja valmistettu peittelemään keskittyneitä lihaksia varsin hyvin.

Mutta Carlon työhön takaisin: rekvisiitan nostoon tarvittavat sähkönostimet matkaavat kiinteästi asennettuna ja kaapeloituna kupolissa. Kun teltta on valmiina esitysrekvisiitan vastaanottamiseen, kytketään moottorit sähköihin, ajetaan vaijerit alas, kiinnitetään laitteet kiinni ja ylistetään. Ja kaikki yhden miehen voimin.

Huomatkaa yllä olevassa kuvassa Marian lavan suuret renkaat jotka ovat varsin tarpeelliset hiekkakentillä.

Kun lava oli ilmassa, kipusi Maria ylös kiinnittämään kuhunkin nurkkaan jäykistimet. Lava ei saa esityksen aikana päästä heilumaan ollenkaan.

Nostimien koukut pakataan kuljetuksen ajaksi pehmustettuihin pussukoihin jotteivat ne hankaa telttaa puhki. Samoin pussukat suojaavat työntekijöiden päitä rakennuksen aikana mikäli koukut on ajettu alas.

Kaikki lamput on nyt ylistetty ja testattu. Katsomo on valmis, orkesterilavalla valmius soundcheckiin ja maneesin reunat pian valmiina. Tänä vuonna uusittiin myös maneesin reunat hevosnumeron vuoksi. Kasakkanumerossa taustavalaistut pleksit eivät kestäisi hevosten potkuja.

Maneesi valmis ja suuntausvalmius.

Maneesi ja orkesterilava suuntaajan näkökantista.

Viime vuonna (2010) ostettu Avolitesin himmennin joka sai tänä vuonna päälleen uuden sähkökeskuksen.

Uusi sähkökeskus tilattiin niin mukavuus- kuin turvallisuussyistä. Himmennin moninapaliittimineen oli ja on selkeä: kullekkin tolpalle menee oma moninapakaapelinsa jossa kulkee niin himmennettävää- kuin suoraakin sähköä.

Haasteena olivat kupoli ja orkesterikoroke joiden virtajaot olivat aiemmin ”laaja-alaiset.”. Mietimme millainen tarve on tänä vuonna ja mihin suuntaan ollaan menossa.

Vaikka modulaarisen ratkaisun, siis että olisi monessa laatikossa räkitettyjä laitteita eli jakokeskukset ja splitterit ja lisähimmentimet, on etua järjestelmää tulevaisuudessa muutettaessa, se on hidas kasata ja purkaa kiertueella. Ja tänä vuonna molemmat operaatiot tehdään 122 kertaa. Eli ratkaisun pitää olla sellainen, että se toimii hyvin tänä vuonna ja että siinä on huomioitu kytkentämuutosten mahdollisuus ja että se on kapasiteetiltään hieman ylimitoitettu.

Räkissä asuu neljä Swissonin dmx-jakovahvistinta, kaksikanavainen PLSn himmennin räkkiin modifioituna, liittimet runsaalle määrälle led-työvaloja ja sulakkeet sekä pääkytkimet.

Yhtään hyppyytysjohtoa räkkien välillä ei tarvita. Hyppyytysjohdoksi emme laske Avolitesin dmx-kaapelia joka tule keskuksen splitteriltä.

Avo nielee sähkönsä 3~125A syötöstä ja virtakeskus taas avoon lisätystä 3~63A lähdöstä.

Turvallisuus keskuksessa on kahdenlainen asia: siisteys ja selkeys sekä asialliset suojaukset tekevät keskuksesta ja siihen liitetyistä laitteista turvallisia käyttää.

Mutta yhtä oleellinen seikka on keskuksen tupla virranotto. Räkkiin syötetään voimavirtaa kahdesta aggrekaatista samaan aikaan. Mikäli virransyöttö pääsyötöstä syystä tai toisesta katkeaa, vaihtaa keskus automaattisesti toiseen (pienempään) syöttöön ja sytyttää automaattisesti kaikki kupolin työmaavalot (juuri nopean syttymisen vuoksi ne ovat tavallisia halogeenejä eikä purkauslamppuja !). Siten maneesilla laukkaavat hevoset tai ilmassa taituroivat akrobaatit eivät kevään tai syksyn pimeinä iltoina joudu täyden pimeyden varaan. Vaikka sirkuksen sähkömiehet ovat nopeita vaihtamaan sähkösyöttöä, ovat odotteluun kuluvat sekunnin pitkiä.

Orkesteri on tehnyt melutestinsä ja Tuomo suunnannut valot.

Sisääntuloaukon PARrit vaihdettiin tehokkaisiin LED-valonheittimiin. Värien käyttö lisää dramatiikkaa sisääntuloissa ja poistumisissa. LEDit kestävät myös hyvin tärinää jota syntyy orkesterin reippaasta poljennosta. Koska LEDien valo ei ole fyysisesti kuumaa - toisin kuin PARrien - on odottelu verhojen välissä miellyttävämpää.

Alejandro Vanegas ja hänen avustajansa Uber de Jesus Ceballos Diaz kasaavat maneesilla kuolemanpyörää. Esitystilanteessa valmiiksi kasattu laite kannetaan maneesille ja kiinnitetään sähkönostimiin sekä alasharustettuihin vaijereihin. Kaikki vaihdot pyritään tekemään mahdollisimman huomaamattomasti ja nopeasti jottei yleisö pitkästy ja jotta sirkuksen magiikka säilyisi.

Harjoittelu kuuluu jokapäiväiseen rutiiniin kaikilla esiintyjillä.

Tältä esitys näyttää orkesterin näkökulmasta. Herrojen esitys on niin vauhdikas että tarkan kuvan saaminen oli vaikeaa. Vauhti on kova ja telineen rakenteen vuoksi herrat eivät voi käyttää turvavaljaita. Loukkaantumisen riski on todellinen. Vauhti vain kiihtyi ja hypyt korkenivat. Täytyy todella tietää miten pitkälle ja mihin suuntaan hyppää jotta laskeutuu vielä laitteen päälle.

Materiaalina kiiltävä kromi on herkullinen kohde Eerolle valaistavaksi sillä eri kulmista tulevat värivalot tuovat laitteen muodot hienosti esille.

Illan esitykseen valmistautuminen jatkuu. Maneesille levitetään matto jota käytetään kaikissa muissa esitysnumeroissa paitsi kasakkanumerossa.

Kaikki mahdollinen harjoitteluaika hyödynnetään. Cong Tian kasasi vaijerinsa kannattimineen ja Tiina sekä Bonbon testaavat omia teknisiä laitteitaan. Bonbon kertoi etteivät numerot ole koskaan valmiita. Tuo ei tarkoita sitä, että harjoittelu olisi jätetty viimetinkaan tai ettei ideoita olisi vaan uusia mahdollisuuksia testataan koko ajan ja numeroihin lisätään tai karsitaan asioita sen mukaan mitkä asiat tuntuvat toimivan tai sitten eivät. Uudistukset pitävät oman mielen virkeänä mutta muutokset vaikuttavat myös orkesteriin, tekniikkaan ja maneesimiehistöön. Uudet asiat pakottavat skarppaamaan. Ideat saattavat tulla miltä taholta tahansa koska avoimmuus ideoiden heittelyssä on kaikkien etu ja loppujen lopuksi tuottaa yleisölle mielenkiintoisemman esityksen.

Congin numero seurantaheitintuolista katsottuna.

Popcorn ja posetiivi kuuluvat sirkukseen. Sirkus Finlandialla on useampikin suuri posetiivi mutta vain yksi kerrallaan mukana kiertueella. Ja tietenkin yleisön saapuessa posetiivia soittaa univormuunsa pukeutunut oikea posetiivari !

Iltapäivätirsat on otettu ja valmistautuminen illan esitykseen alkaa. Yleisöä taas täysi teltallinen. Numeroitujen paikkojen ansiosta ei tarvitse rynniä ja ahtautua kiireellä ensimmäisten joukossa sisään vaan mennään rauhallisesti ja turvallisesti jonon mukana telttaan jossa univormukkaat paikannäyttäjät johdattavat katsojat oikeille paikoille.

ILLAN TAITEILIJAT:

Tekniikka on mukana tukemassa esitystä mutta yleisö on saapunut paikalle seuraamaan ihkaelävien esiintyjien työtä. Kansainvälinen taiteilijakaarti on vuonna 2011 seuraavanlainen:

Carl-Johan Jernström

Sirkustirehtööri Carl Jernström Jr. toi kiertueen alussa areenalle järeämmän ratsun. Noricuminhevonen Juni Elmar XIII on tiikerinkirjava, 10-vuotias ratsu, joka painaa noin 900 kiloa. Juni on ollut talvella Bulgariassa, jossa tunnettu eläinten kouluttaja Ignat Ignatov on opettanut ratsua kiertuetta varten. Sirkustirehtööri jonglööraa areenalla ravaavan Junin selässä.

Valitettavasti Sirkuksen tähti Juni Elmar XIII on luokkaantunut harjoituksissa ja on nyt ainakin toukokuun poissa näytöksistä. Vamma ei ole vakava, venähdys jalassa. Kunhan Juni toipuu, nähdään hänet taas maneesillakin.

Kalle Jr. nähdään myös frakissa, kun hän seremoniamestarina juontaa vauhdikkaat ja värikkäät esitykset.

Bonbon

Sirkus ilman klowneja ei ole sirkus ! Sama kuin maksalaatikko ilman rusinoita, baari ilman tylyä portsaria tai Suomalaisurheilija ilman selittelyä.

Klovnit Bonbon ja Tiina on tanskalais-suomalainen aviopari, jolle Sirkus Finlandia on merkittävä käännekohta elämässä. Bonbon, Lasse Nørager ja Tiina Myllykangas tapasivat toisensa yli neljännesvuosisata sitten Sirkus Finlandian kiertueella. Heidän yhteinen sirkusuransa alkoi silloin.

Bonbon & Tiina ovat kiertäneet suurten sirkusten mukana ympäri maailmaa. Klovnipari on palkittu Monte Carlon kansainvälisillä sirkusfestivaaleilla.

Bonbon hallitsee tekniikan käytön luovana osana esitystä ja tarkat ääni-iskut ja joskus jopa Bondin Q:takin hämmästyttävät gadgetit tukevat esitystä hienosti.

Suomen kiertueella Bonbonilla ja Tiinalla on mukanaan kaksi mekaanista kilpikonnaa ja pieni lentävä lautanen, ufo.

Bonbonin ja Tiinan esitystä on luonnehduttu koomiseksi, runolliseksi ja musikaaliseksi ja esitystä seuratessa sen voi itse havaita.

Bonbon ja Tiina käyvät toistuvasti areenalla naurattamassa niin lapsia kuin aikuisia.

Bonbon kuuluu Sirkus Finlandiaan kuten tippaleipä vappuun, ratti autoon ja porkkana lumiukon nenäksi !

Catana Troupe

Klounien myötä akrobatia kuuluu oleellisena osana sirkusta. Se on oleellinen syy telttojen korkeuteen.

Romanialainen Truppe Catana on yhdeksän huippuvoimistelijan vipulautaryhmä, joka esittää huimia hyppyjä ja permantoakrobatiaa. Viiden voimistelijan pyramidi on huippusuoritus.

Akrobaatti Marius Catana kokosi 1990-luvun alussa ryhmän huippu-urheilijoista, joiden lajeina olivat voimistelu, paini ja sukellus.

Esityskuvat tuovat hyvin esiin mastojen ja esiripun valaisun luoman syvyysvaikutelman. Taustalla värien käyttö luo kontrastia maneesille eikä kirkas tasainen valo vaikuta lattean tylsältä. Samoin on katon valaisu: yleisö katsoo usein ylöspäin ja silloin esiintyjien taustana on katto. Oikein valaistuna se tuo tilaan lisää syvyyttä ja piirtää esiintyjät esiin.

Cong Tian

Kiinalainen Cong Tian on löysän vaijerin tasapainotaiteilija, joka vaativalla numerollaan on pokannut useita palkintoja sirkusfestivaaleilla. Itse kukin kokeilkoon ensin tasapainoilla kireällä vaijerilla ihan vaikka 20 senttimetrin korkeudella. Jos se onnistuu, kokeile nostaa vaijeria tai köyttä metriin mutta löysytä se niin että se melkein koskettaa maata. Sitten tasapainoilu onkin kuin kiisselin syömistä riisipuikoilla Esitys näyttää helpolta mutta vaikeuden ymmärtää vasta kun on itse temppua koittanut. Polkupyöräily yksipyöräisellä on Cong Tianin esityksen huipentuma.

Duo Vanegas

Kolumbialaisen Alejandro Vanegasin kuolemanpyörä on erikoinen laite, jonka runko on hitsattu terästangoista ja –renkaista. Hurjasti pyörivän rungon molemmissa päissä on pyöreä sylinteri. Sylintereissä voidaan kulkea sisällä ja ulkopuolella.

Vanegas ja hänen avustajansa Uber de Jesus Ceballos Diaz pyörivät kuolemanpyörällä milloin missäkin asennossa areenan ja telttakupolin välillä. Tarinamme alkupuolella on kuvia laitteen kasaamisesta ja herrojen harjoituksesta.
Sirkusperheen lapsena Vanegas esiintyi ensimmäisen kerran jo 8-vuotiaana. Vaaran viehätys sai hänet valitsemaan kuolemanpyörän.

Varnas

Bulgarialainen akrobaattiduo Varnas on voimistelijakaksikko, jonka esitys on ilma-akrobatiaa liinojen varassa. He ovat lapsuuden ystäviä, jotka harrastivat telinevoimistelua.

Tämäkin esitys näyttää helpolta mutta itse kunkin sopii kokeilla käsilläseisontaa kahden rullalaudan päällä (nekin saattavat levitä sivuille kuten kuvassa alempana olevan taiteilijan kädet)

SmokeFactoryn uusi savukone auttaa syvyysvaikutelmien korostamisessa.

Eshimbekov

Eläimetkin kuuluvat sirkukseen oleellisena osana. Koska villieläimet eivät enään saa esiintyä sirkuksessa, ovat hevoset suurimpia esiintyjiä maneeseilla. Hevoset esittävät joko taituruutta piruetteineen ja takajaloilla seisten tai sitten numerot ovat vauhdikkaita ja vaarallisia kuten nyt.

Kirgisialaisen Manatbek Eshimbekovin ratsastusryhmän esitys on vauhdikasta taitoratsastusta ja ratsastusakrobatiaa. Kasakat pyörähtävät satulassa ympäri ja kierähtävät satulasta laukkaavan hevosen kaulan tai mahan alta uudelleen hevosen selkään sekä tekevät pyramidin kahden laukkaavan hevosen selässä.

Jännittävää ja vaarallista ratsastustaan kirgisialaiset sanovat jighit-ratsastukseksi.

Ratsastusryhmään kuuluu kahdeksan kasakkaa ja heillä mukanaan Suomessa kahdeksan hevosta: Bay, Belek, Frank, Grand, Jesus, Irkut, Malich ja Suvar.

- Olen syntynyt hevosen selässä. Olen Tshingis-kaanin jälkeläisiä, hymyilee Kirgisian pääkaupungista, yli 800 000 asukkaan Bishkekistä kotoisin oleva kasakkaryhmän johtaja Manatbek Eshimbekov.

Tshingis-kaani - kuvassa - perusti Mongolian valtion, johon kuuluivat lopulta myös Kiina ja Venäjä. Se oli ihmiskunnan historian suurin yhtenäinen valtakunta, jota meret eivät halkaisseet.

Kirgisian hevonen on pieni, ketterä, kestävä ja rauhallinen. Se on tottunut liikkumaan taitavasti korkeallakin Tian Shanin vuoristossa. Eshimbekovin hevoslauma on hyvin kansainvälinen.

- Meillä on mukana Suomessa yksi Kirgisian hevonen, neljä orlovilaista, yksi hevonen Espanjasta, yksi Ranskasta ja yksi Bulgariasta. Nuorin hevonen on neljävuotias ja vanhin 22-vuotias. Kaikki ovat lemmikkihevosiani, Eshimbekov esittelee ratsujaan.

Gotys Clown

Espanjalaiset veljekset Francisco ja Jorge Gotys edustavat kolmatta klovnisukupolvea. Heidät tunnetaan musikaalisina klovneina. He ovat mahdottomia koheltajia, jotka saavat katsojat nauramaan.

Barcelonassa kasvaneiden veljesten esikuva on kaikkien klovnien isä Charlie Chaplin.

Suomen kiertueella veljekset perustavat ravintolan areenalle ja tuovat terveisiä myös Villistä Lännestä.

Kuten muutkin esitykset: kaikki näyttää näennäisesti helpolta mutta esityksen hiomiseen on mennyt vuosia.

Siitä huolimatta saattaisin valita nälissäni naapuriravintolan...

Graziella

Espanjalainen Graziella saa katsojat haukkomaan henkeään ja kysymään: Onko tämä totta?

Ilma-akrobaatti kävelee sirkuksen kupolissa pää alaspäin ja soittaa vetopasuunaa.

Mutta onko Maria korkealla vai onko maneesi hyvin kaukana matalalla hänen allaan ?

Maria on (ainakin esityksessä) ihminen jolla ei todellakaan ole jalat maanpinnalla ja hänellä on tavoitteet korkealla.

Marian lavan rakennuksesta kerroimme aiemmin tarinassamme.

Madridissa syntynyt Maria Graciela Galan Bueno aloitti uransa 15-vuotiaana kuntosalissa. Harjoittelu tuotti tulosta ja hän voitti Espanjan mestaruuden trampoliinilla.

Biologian, ekologian ja kasvitieteen opinnot Zaragozan yliopistossa jäivät. Sirkus voitti Graziellan, ja trampoliini vaihtui trapetsiin.

Circus Roncallissa Graziella oppi, että musiikin, valojen, puvustuksen ja ajoituksen on toimittava.Sirkuksen magiikka perustuukin osin siihen, että oikeilla ajoituksilla ja tarkasti suunnitelluilla valoilla kiinnitetään huomio niihin asioihin mihin halutaan.

Hot Dogs

Englantilainen Pat Clarrison on kolmannen polven sirkusartisti. Hänen isoisänsä oli koomikko, joka esiintyi teattereissa, kabareissa, tv:n show-ohjelmissa ja elokuvissa ympäri maailmaa. Hänen vanhempansa ovat kiertäneet eri sirkusten mukana Euroopassa ja esiintyneet merileijonien kanssa. Pat Clarrison on esiintynyt aiemmin merileijonien kanssa. Hänen veljensä Ingo Stiebner ja hänen merileijonansa Lola ja Cecil ovat esiintyneet myös Sirkus Finlandiassa.

Patin merileijonat vaihtuivat koiriin vuonna 2003. Clarrison on pestannut nelitassuiset sirkustähdet Zoran, Vicksin, Roxien, Maxin ja Oliverin löytökoirien kodeista. Koirista vain neljä on esityksessä mukana. Viides vielä opiskelee koirien sirkustaidetta.

Pat Clarrisonin Hot Dogs on koominen koiranumero.

Mutta nukkuuko Pat yönsä hyvin kun esiintyjä kolleegansa haukkuvat hänet joka käänteessä, jopa selän takana ?

Anne-Mari Kanniainen

Haitaristi Anne-Mari Kanniainen säestää Lomaxia Sirkus Finlandian kiertueella ja soittaa tuttuja säveliä ennen esityksen alkua. Anne-Mari on Vuoden 2010 viihdetaiteilija. Hän on voittanut Kultainen Harmonikka-kilpailun ja viihdeharmonikansoiton Suomen mestaruuden.

Anne-Marin taitojen taustalla ovat opinnot Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla.

Anne-Mari on aiemminkin kiertänyt Sirkus Finlandian matkassa ja hieno tunnelma sai hänet palaamaan takaisin maneesille.

Sean Lomax

Amerikkalainen mestariviheltäjä Sean Lomax on yksi erikoisempia taiteilijoita, joita koskaan on vieraillut Suomessa. Lomax on viheltänyt täysille katsomoille stadioneilla, joiden lehtereillä on istunut 50 000 – 60 000 katsojaa. Hän on viheltänyt myös sinfoniaorkestereiden solistina.

Lomax on Yhdysvalloissa radion kuuntelijoille ja tv:n katsojille tuttu taiteilija, joka on esiintynyt Bill Cosbyn, Johnny Carsonin, David Lettermanin, Bob Parkerin, ym. tv-tähtien ohjelmissa.

Baari-iltoina Sean hallitsee kaikkein parhaiten kauniiden naisten perään viheltelyn :c)

Sirkusorkesteri

Kuten aina: sirkukseen kuuluu elävä musiikki. Sirkusmuusikoiden työ on vaativampaa kuin tavallisten rivimuusikoiden sillä ajoitukset otetaan esiintyviltä taiteilijoilta ja joskus esiintyjät epäonnistuttuaan vaativassa numerossa ottavat sen uusiksi. Silloin muusikoiden on osattava jatkaa biisiä tai korostettava vaativaa numeroa tremololla tai hiljaisuudella. Päätökset on tehtävä fiiliksellä ja heti ja koko orkesterin pitää pystyä reagoimaan samanaikaisesti ilman keskustelua.

Ukrainalainen, 9-miehinen orkesteri täydentää musiikillaan sirkuksen kiehtovaa ja lumoava ilmapiiriä. Sirkusorkesteri soittaa harmonikkataiteilija Veikko Ahvenaisen säveltämän Sirkus Finlandian marssin esityksen alussa.

Kuva ei liity tämän vuoden esitykseen, mutta ehkä ensi vuoden. Kun seniori tirehtööri Kalle näki Valon, hän hiljeni hetkeksi, tuli hieman surulliseksi. Sitten hän kertoi muistaneensa perheen vanhat sirkusnorsut ja tarjosi pestiä ensi kaudelle kunhan tasapaino on kohdallaan ja olen maneesilla sisäsiisti. Lupasin harkita asiaa. Mutta heiniä en syö!

Liikoja salaisuuksia emme halua paljastaa ja esityksen verbaalinen kuvaus ei anna oikeaa kuvaa taiteilijoiden taidoista joten menkää katsomaan esitys oikeaan paikkaan eli sirkustelttaan.

Kiertueaikataulun löydät tästä.

Oman sirkuksesi tai muun esityksen tarvitseman tekniikan voit helposti ostaa Lafoylta klikkaamalla tästä

Suloisen pyöreä sirkusnorsu Valo myös tanssahtelee Lauttasaaren maneesillamme aika ajoin eli tule tutustumaan demohuoneemme ihmeellisyyksiin.